Pyykinkuivausta

Puutarhavaja paketti saapui pari viikkoa sitten. Ainut este vajan pystytykselle oli multakasa, joka tietysti majaili juuri vajan kohdalla. Isäntä alkoikin nopeasti tekemään uusia kukkapenkkejä.

Viimesin iso kukkamaa tuli pyykinkuivaustelineen ympärille. Tähän ajattelin istuttaa laventelia ja loistosalviaa, jotka ovat myös perhosten mieleen. Tosin sitten suunnittelun pyörteissä sain kukkien ostokiellon.

Hieman asiaa mutusteltua keksin, etten ole muistanut kylvää tilliä. Eli uusi kukkamaani muuttui lavakaulukseksi. Toiselle sivulle kylvin tillit ja vastakkaiselle pinaattia. Kruunutilliä tuskin ehdin tässä vaiheessa enää saada, mutta tilliä kuitenkin.

Jospa sitten ensikesänä saisin hieman perinteisemmän perennapenkin!

Sitruunamelissa

Kuivatetun sitruunamelissan kätköt hupenivat menneen talven aika nopeasti - varsinkin uuniloheen - vauhdilla. Siksipä päätin aloittaa tämän makoisan yrtin kuivatuksen hyvissä ajoin. Eipä lopu ensi talvena kesken!

Tosin suunnitelmissa on perustaa talveksi muutaman yrtin keittiöpuutarha keittiön ikkunalle. Ja tottahan toki sitruunamelissa pääsee kokeiluun  mukaan.

Yrttiniput kuivumassa puuhellan päällä.

Yrttinä sitruunamelissa on monivuotinen - tosin talvenarka. Olen saanut menestymään ulkona paksun lumikerroksen alla. Kasvupaikkaan lisään nokkosvettä ja kanankakkaa. -eli pitää runsasravinteisestä maasta. Kastellut en ole kuin hellekausina, vaikka pitää myös kosteudesta.

Meillä tätä makeahkoa yrttiä käytetään maustamaan kalaa ja valkokastiketta. Itselleni olen hauduttanut siitä teetä, jonka mausteeksi laitan vielä steviaa tai suklaaminttua.

Kukintaa

Muutama vuosi sitten sain joululahjaksi Hehkuvat sipulikukat kirjan, jossa esitellään kaikkiaan 250 eri sipulikukkalajia. Kirja on todella inspiroiva ja se kannattaa ehdottomasti selata läpi vaikka vain kuvien takia.

Osittain kirjan perustella sain idean rakentaa sipulikukille oman penkin. Onneksi isäntä oli innoissaan naamiomassa pihan ja metsän reunaa. Lopulta sipulikukkamaan pituudeksi tuli 12 metriä! No saikin viettää viime syksynä yhden lauantain sipuleita istuttaen.

Nyt parhaimmassa kukassa ovat ripsureunatulppaani Curly Sue.

Pieniä liljojen alkua koetan varjella liljakukoilta sirottamalla kahvinporoja liljojen juurelle. Loppukesälle pitäisi sitten saada nauttia liljojen kukinnasta. Niitäkin tuli istuttua muutama ylimääräinen. Olin suunnitellut penkkiin paikat myös daalioille, mutta tila loppui kesken.

Parsaa

Omavaraisuus on ihanaa! Esimerkiksi viime syksynä en suostunut ostamaan kaupasta kurkkuja, kun olin päässyt itsekasvattamien makuun kesällä. Vuodenvaihteen jälkeen olen tosin sortunut kaupan kurkkuihin. Pakkohan 1,5 vuotiaan pojan on saada kurkkua kaupasta.

Haluan kasvattaa kaikkea  mahdollista omassa pihassa. On se vaan niin paljon parempaa, kun saa poimia ruoan omasta maasta. Eikä haittaa, vaikka kesäkukissa ei niin paljon kukkia, kunhan ne ovat omasta takaa. Niistä vaan nauttii enemmän! Olen alkanut oikein metsästämään, mitä kaikkea syötävää pensasta tai kasvia voisin kasvattaa.

Mutta siis parsan viljelystä: Tuota keväistä herkkua oli myös pakko itse kokeilla. Sain viisi parsan juurakkoa tilaajalahjaksi perennoita ostaessani. Meinasi kyllä tulla itku ennen kuin ne päätyivät maahan.  Parsapenkin rakentaminen, kun oli vielä vaiheessa juurakkojen saapuessa.

Parsahan on aika kranttu kasvatettava, joten koetin tehdä kaiken sääntöjen ja taitojen mukaisesti. Rakennutin miehellä kohopenkin lämpölavan viereen. Viidelle juurakolle saisin jo rakentaa ison penkin.

Parsa penkki

Penkin pohjalle laitoin kompostia ja hevosen lantaa. Kävin äitienpäivänä seikkailemassa paikallisella hevostilalla. Pääsin lapioimaan lantaa suoraan hevosaitauksesta yhden suomenhevosen kanssa. Ensiksi piti päästä aitaukseen konttaamalla sähköaidan ali! Se oli aikamoinen seikkailu, mutta sainpahan lantaa :)

Lannan päälle laitoin multahiekkaseosta, jonka vielä kalkitsin kunnolla. Saamani Gijnlim lajike istutetaan 5 cm syvyyteen. Hankalinta oli parsan juurien levittäminen istutuskummun ympärille. Tässä piti olla kieli keskellä suuta, ettei juuret vioittuneet. Lopuksi laitoin penkin päälle vielä ohuen kerroksen hiekkaa. Hiekkaahan pitäisi parsapenkin päälle lisätä aina keväisin.

Lopulta piinallisen odotuksen jälkeen toissapäivänä huomasin penkissä kaikkiaan kaksi parsan alkua. Voi sitä riemuntunnetta!

Valoa kohden

Tämä Gijnlim lajike on siitä armollinen kasvattajaansa kohtaan, että satoa saa alkaa poimia jo vuoden kuluttua istutuksesta. Hyvin maltillisesti, mutta kuitenkin. Toisista parsan lajikkeissa satoa pitää odotella kauemmin. Toisaalta hyvin juurtunut parsa tarjoaa satoa parisen kymmentä vuotta.

Tänä vuonna annan siis parsoilleni kasvurauhan. Loppukesällä hoidan parsapenkkiä poistamalla  muodostuvat kukat, jotta kaikki voima menisi juuriin.

Vihdoinkin: Oma Piha

Kirsikkaluumun kevätloistoa.
 Jospa syksyllä saataisiin ensimmäiset makupalat.

Sormien laitto multaan on aina ollut suuri unelmani. Vihdoin olen päässyt sitä tekemään omalla pihalla. Oman tontin osto muutama vuosi sitten aloitti unelman elämisen. Ensiksi oli tosin raivattava  metsä tulevan talon paikalta pois...

Nyt ollaan saatu piha hyvään alkuun. Tekemistä riittää - ja hyvä niin. Mikä olisi ihanampaa kuin nauttia pihahommista!

Viime syksynä sain aikaiseksi pitkän sipulikukkamaan. Tähän tulee vain sipulikukkia ja väliin ajuruohoja sekä rentoakankaalia. Tulppaanit kukkii juuri nyt. Liljat nostavat päätään esille. Olen jo pienillä aluille antanut kahvinporoja, jotta liljakukot pysyisivät kaukana liljoistani. Eikö kaikki ollut sallittua sodassa ja rakkaudessa?

Punavalkoista kukkaloistoa